Moleskine-muistikirjat | Päde kirjallisuudella
Tiesitkö, että kirjoittaminenkin on välineurheilua? Parhaat kirjailijat eivät suinkaan käytä tietokonetta, vaan menneestä maailmasta muistuttavia merkkituotteita.
Kuuluisimpia kirjailijoiden luksuslaatuisista työvälineistä ovat Moleskine-muistivihkot, joita kulttikirjailija ja kosmopoliitti Bruce Chatwin käytti. Chatwin kertoo teoksessaan Songlines (1987, suom. nimellä Näkymättömät polut), kuinka hän joka kerta Pariisissa käydessään osti uuden erän hienoja, mustakantisia muistivihkoja:
In France, these notebooks are known as carnets moleskines: ‘moleskine’, in this case, being its black oilcloth binding. Each time I went to Paris, I would buy a fresh supply from a papeterie in the Rue de l'Ancienne Comédie.
Ranskassa nämä muistikirjat tunnetaan nimellä carnets moleskines: ‘moleskine’ tarkoittaa vihon öljykangaspäällysteistä kantta. Joka kerta Pariisissa käydessäni ostin uuden erän eräästä paperitarvikekaupasta, papeterie, joka sijaitsi Rue de l'Ancienne Comédie -kadulla. (Suom. PK.)
Sitaatissa kiinnittää huomiota hienostunut ranskan kielen käyttö, johon muistivihot lienevät innoittaneet. Onko muusat korvattu tänä päivänä brändeillä, tuotteilla ja niihin liitetyillä mytologioilla? Näin näyttää olevan ainakin estetiikkaan ja taiteeseen viehtyneen Chatwinin kohdalla. Hän luo muistivihkojensa ympärille myyttisyyden auraa kertomalla, että niitä on kadonnut vuosien varrella kaksi, tietysti mitä eksoottisimmissa olosuhteissa. Ensimmäinen hävisi afganistanilaiseen bussiin, toisella kerralla Brasilian salainen poliisi takavarikoi vihon luullessaan, että se sisälsi tietoja maan poliittisista vangeista salakielelle koodattuna.
Moleskine-villitys iski 2000–luvulla myös Suomeen. Asiaan perehtyneet tiesivät kertoa, että niitä sai eräästä hyvin varustetusta kirjakaupasta sopuhintaan hieman alle 20 euroa kappale. Moleskineja esiteltiin tyylitietoisissa naistenlehdissä ja tunnetut blogistit kirjoittivat mieleenpainuvia todistuksia niiden maagisesta voimasta:
Moleskinin suurenmoisuus verrattuna esimerkiksi kiinalaiseen vihkoihin on tietysti hyvä, hapoton paperi, josta muste ei mene läpi. (--) Kynän kärki on rajapinta, koska kynä on oikeastaan ihmistä ja paperi maailmaa. Siksi niiden valintaan voi tuskin uhrata liian paljon huolta.
Ennen kirjakauppaan ryntäämistä lienee syytä tarkentaa, että nykyiset Moleskinet eivät ole samoja, joita Chatwin käytti. Alkuperäisten valmistus lopetettiin vuonna 1986. Mutta hätä ei ole tämän näköinen, sillä jokainen tositaiteilija tietysti brändää omat mielituotteensa plagioimatta muita. Mikäpä onkaan hienompaa kuin oman nimen yhdistäminen hyvin myyvään kaupalliseen tuotemerkkiin?
Kirjatohtorin kädenjäljen takeena toimivat huippulaatuiset Top Budget Cahier de Brouillon -vihot, joita hän hankkii aina Pariisissa käydessään tietystä Intermarché-nimisestä ylellisyystavarakaupasta Avenue des Champs-Élyséellä.
Asiasanat: Muistivihko, muistikirja, moleskin, moleskine, kirjoittaminen, kirjailija, Bruce Chatwin, Songlines, Pariisi, Ranska, Suomi.
